Käpylän Pallo kuuluu Helsingin suurimpiin seuroihin noin 880 aktiivipelaajalla. Pelaajien määrä on noussut 10 vuodessa kaksinkertaiseksi, vaikeudet on voitettu, ja KäPa elää kukoistuskauttaan. On oma harjoittelukeskus, B-junnut johtaa ikäluokkansa SM-sarjaa, nappuloita on ennätysmäärä, samoin käpalaisia maajoukkueympyröissä, Winterliiga lähestyy. Miten tähän on tultu?
Sotien jälkeinen aika oli monelle haastavaa
Vuonna 1940 Haagan ja Oulunkylän kauppaloiden välissä sijainnut Käpylä oli Helsingin pohjoisosaa. Porukkaa oli Metsälän kanssa runsaat 4000. Sitten alkoi kasvu, kun Kisakylä rakennettiin ja Pohjolankadun molempiin päihin rakennettiin kivitaloja kisoja varten.
Heti sotien jälkeen rakennettiin Perhis, eli Helsingin perheasunnot, 1947. Käärmetalo 1951. Mäkelänkadun ja Koskelantien kulmaan rakennetussa ”Perhiksessä” oli 107 asuntoa, joissa asui lähes tuhat ihmistä. Heistä noin 700 oli alle 21-vuotiasta ja yli puolet alle 16-vuotiaita. Ikäluokat olivat suuria ja lapsia valtavasti.
Meno oli ajoittain kovaa ja häiriöitä syntyi yhtenään. Oli myös eri korttelien; Sofianlehdon, Koskelan, Käärmetalon ja Perhis-porukoiden yhteenottoja. Erityisen haavoittuvia olivat lapset, joiden vanhemmista molemmat kävivät töissä. Ei ollut päivähoitopaikkoja tai juurikaan muita turvaverkkoja kuin oma lähipiha.
Perhis antoi vahvan identiteetin ns. Elannon kulmalle. Kulman kundit olivat oma yhteisönsä, joka toi myös turvaa sen asukkaille koulujen ja alueiden rähinöissä ja yhteenotoissa. Käpylä-kirjassa kerrotaan, että ”Käpylän puutarhakaupunki on hymykuoppa Helsingin poskessa”. Siinä oli kuitenkin totta vain toinen puoli. Perhiksen maine oli kova, ja jos oli oltu pahanteossa ja takaa-ajettuna, Elannon kulman näkeminen ja sen saavuttaminen merkitsi pelastumista ja kotipesään saapumista.
Siellä lapsena asunut käpalainen Matti Kauppila kuvaa lapsuuden elämänmenoa noilla kulmilla Kodin kuvalehdessä 1983 näin: ”Kun slurkit tuli, me hyysattiin niitä linssiiin ja lähdettiin haneen. Kun slurkit pani ritolaks, me häivyttiin skutsiin, eikä me skagattu”.
Perhiksen pihapiirissä käynnistettiin pohdinnat omasta seurasta, kun kiinnostusta näytti kovasti olevan, ja parempi oli saada oikein organisoitu harrastus, jotta pojat olisivat poissa pahanteosta.
Käpylän Pallo perustetaan
Käpylän kerhokeskuksen johtaja Heikki Kauppala keräsi ympärilleen aktiivisen joukon ja perustamiskokous 17.6.1956 keräsi Mäkelänkatu 78–82 M -talon Leska-nimiseen kerhohuoneen täyteen väkeä. Viralliset päätökset tehtiin ja Käpylän Pallon maineikas taival sai alkunsa.
KäPa:n toimintaa leimasi alusta pitäen arvomaailma, jossa ketään ei jätetä, ja jossa kaikki pelaa -omalla tasollaan. Se on kantanut vuosikymmenten yli tähänkin hetkeen. Vaikka politiikan tyrskyt ovat seuroja heitelleet, KäPa on aina pysynyt niiden ulkopuolella ja pysynyt SPL:n jäsenenä.
Seuran kunniapuheenjohtaja, nyt jo edesmennyt, Heikki Kauppala toteaa Käpylän Pallon 50 v. -juhlakirjassa 2006: ”Minua onnisti, kun sai olla mukana siinä seuran synnyinkorttelin vaatimattomassa ja köyhässä, mutta itsetuntoa kuhisevassa ympäristössä. Seuran perustamiskorttelissa alusta alkaen sijainnut toimisto ja vähitellen laajentuneet kokous- ja saunatilat ovat osaltaan vaikuttaneet seuran myönteiseen kehitykseen. Toiminta on rakentunut varojen mukaan, jotka sitkeä ja ajoittain laajakin talkooporukka kokosi mitä milloinkin. Menestyksen päiviäkin on ollut, ja mikä tärkeintä, seura on edelleen iskussa.”
Innostusta ja uuden opettelua
Kun mukana oli aktiivista porukkaa, tulostakin tuli. KäPa:n yhteyteen syntyi Suomen ensimmäinen nappulaliiga, joka pohjusti valtakunnallista toimintaa. Nuoremmille oli Englannin liiga ja iän karttuessa siirryttiin Italian liigaan. Toiminta herätti huomiota jopa maamme rajojen ulkopuolella ja Manchesterin pääkonsuli Jackson ojentaa tuliterät ManU peliasut KäPa:n nappuloille Velodromilla 1962 Cup -finaalin yhteydessä.
Tästä ja sen ajan varainhankinnasta sekä toiminnasta kannattaa todellakin katsoa mainio filmin pätkä YLE:n elävästä arkistosta - on mahtava aikamatka: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/07/26/nappulaliiga.
Englannin liigassa oli useita ”seuroja”. Niiden kavalkadi on mainio aikansa kuva.
Käpylän Pallon nappulaliigan 8 ensimmäistä joukkuetta.
Ravis
Läheinen Ravirata (Käpylän urheilupuisto) oli perhisläisten erityisessä suosiossa. Siellä pystyi harjoittamaan uimisen alkeitakin Velodromin vieressä olleessa pommikuopassa, paikalle kun oli pudonnut talvisodan aikana 1939 noin 2000 kilon lentopommi aiheuttaen kunnon kuopan, jossa sitten porukat pulikoivat kylmässä vedessä.
”Ravis” nimi tuli ravikilpailuista, joita nykyisellä Käpylän Urheilupuistossa pidettiin aina 1970-luvulle saakka. Sen jälkeen siitä tuli käpalaisten pyhättö, joka täyttyi pelaajista joka päivä. Oli turnauksia, virallisia pelejä, harjoituksia ym. Kylmää oli joskus puisissa sekä vetoisissa pukukopeissa ja linjamentti tuoksui. Raviksella pelattiin aina, lyhyttä, vuoden 2005 kesätaukoa lukuun ottamatta. Silloin puolustusvoimat evakuoivat koko alueen ja Raviksella suoritettiin massiivisia kaivauksia, jotta alueelle vuonna 1944 pudonnut lentopommi saataisiin kaivettua ylös eikä Hakametsäntien räjäytykset aiheuttaisi pommin räjähtämistä. Paikalla on pintakerroksen alla noin 20 metriä suomutaa, eikä pommia, jonka putoamisesta ko. paikkaan on oikein valokuvakin, koskaan löydetty – ainakin näin kerrotaan. Siis Käpylän pojat ja tytöt ovat uiskennelleet sekä pelanneet vuosikausia ”pommien varjossa”.
Alkuaikoina Raviksella oli merkitystä myös varojen keräykselle, kun siellä järjestettiin talvisin rusettiluistelut. Ne olivat yksi merkittävimmistä tulolähteistä, paperinkeräyksen ja joulupukkipalvelun ohella. Myöhemmin veikkaustoiminta toi tuloja ja käpyläläiset veivätkin veikkauksensa vuosikymmeniä usein tarkoituksella juuri KäPa:n toimistolle. Myös KäPa:n joulukuusia on myyty aina viime vuosiin asti eripuolilla Käpylää.
Helsinki Cup
Ravis oli siis vuosikymmenet KäPylän Pallon keskeisin harjoitus- ja pelikeskus. Sieltä sai alkunsa myös Helsinki Cup, jonka perustajana ja ensimmäisenä pääsihteerinä toimi KäPa:n historian yksi legendoista, Max Westerberg. Myös edustusjoukkueen pelit pelattiin Raviksella. Ykkösnurmikenttä on nimetty ”Max Westerberg areenaksi”.
Max myös käynnisti Helsinki Cupin, josta tuli vuosiksi vahva osa KäPa:n toimintaa ja identiteettiä sekä mahdollisti seuran kehittämisen taloudellisesti. KäPa oli vuosia menestyksekkäin Helsinki Cupin joukkue. Vapaaehtoiset valvoivat majoitusta mm. Hykkylässä, kansakoululla, Aleksin Kiven koululla. Kioskimyynti oli iso osa taloudenpitoa. Talkoohenki oli korkea. Makkaranmyynnistä vastasi pitkään KäPa:n ainoa vielä mukana oleva perustajajäsen, Pentti Siimelä.
Helsinki Cupista kehittyi vähitellen yksi maailman suurimmista junioriturnauksista, johon osallistuttiin aina Yhdysvaltoja ja Brasiliaa myöten. Hesa Cup ja KäPa:n toiminta herättivät suurta mielenkiintoa myös Käpylän ulkopuolella. Legendaarisen KäPa:n pienen suuren pohjan Rauno ”Rane” Kinnusen tempaukset herättivät mediankin ihastusta. Ranen nimeä kantava rahasto tukee vuosittain juniori- ja lapsipelaajia painopisteen ollessa vähävaraisten pelaajien tukemisessa. Nuokin stipendit jaetaan vuosittain KäPa:n joulujuhlassa Käpylän Työväentalolla, johon kokoontuu nyt muutaman koronavuoden tauoan jälkeen joulun alla salintäyteinen innokas porukka odottamaan joulupukkia ja lahjoja.
KäPa:n historia on siis myös Hesa Cupin historiaa Käpa:n ollessa vastuuseurana alusta lukien aina vuoteen 2010 asti, jolloin KäPa luopui osuudestaan. Muutoksilla tehtiin mahdolliseksi Käpa:n toimintojen siirtäminen KäPa Campukseen, josta on nyt muodostunut käpalaisten keskipiste ja toiminnan hermokeskus.
Helsinki Cupin tilalle ovat tulleet Kevätturnaus, Pingviini Cup, Päiväkoti Cup ja Winterliiga. Viimeksi mainittu toteutetaan yhdessä HJK:n kanssa ja siinä on mukana peräti 77 seuraa, joista kaksi Viron puolelta. Kaikki turnaukset ovat suuria ja kokonaisuus alkaa lähennellä jo Helsinki Cup:n vastuita.
KäPa Campus
Käpylän Pallon uusi valmennuskeskus on toiminut kesäkuusta 2011 asti idyllisessä ja rauhallisessa Vallilanlaaksossa, aivan Mäkelänrinteen uimahallin läheisyydessä. Kenttien vieressä sijaitsee KäPa:n oma klubitalo, jossa sijaitsevat pukutilat, toimisto kokoustiloineen sekä tuomari- ja saniteettitilat.
Valmennuskeskus on nyt saanut uuden ilmeen. Täysimittainen ja lämmitettävä jalkapallonurmikentät on valmistunut, Tarkoituksena on myös pystyttää alueelle lokakuun ja huhtikuun väliseksi ajaksi jalkapalloylipainehalli, joka palvelee seuran junioritoimintaa.
Olosuhdepanostus on ollut varsin merkittävä ja tärkeä osa seuran kehittymistä entistä paremmaksi, ja se edistää seuran tavoitetta tulla olosuhdetarpeiltaan omavaraiseksi.
Leiritoiminta
KäPa:lla on vuosien varrella ollut monenlaista aktiviteettia, joista leiritoiminta yksi merkittävimmistä. Leiritoiminta käynnistettiin jo lähes heti KäPa:n perustamisen jälkeen. Hangon lähellä sijaitseva Bengtsårin saari on monelle meille pidempään mukana olleelle todella tuttu paikka. Teltoissa asuttiin, ja aamuisin ennen uintia rantaa kivitettiin, jotta käärmeet lähtivät lipettiin. Pelikentät raivattiin, mustikassakin oli käytävä, jotta piirakoihin saatiin aineet, kun vierailupäivinä vanhemmat ja tutut tulivat meininkiä ihmettelemään. Sidotuin silmin tehty leirikaste oli ankara. Lopuksi istutetiin muurahaispesään hetkeksi, jonka jälkeen uimaan. Hauskaa oli ja halukkaita aina hyvin runsaasti.
Nyt leiritoiminta on elpynyt merkittävästi ja Campuksella pidettäviin leireihin osallistuu vuosittain runsaat 300 lasta ja nuorta.
Menestystäkin tullut
Hyvän harjoittelun, olosuhteiden ja valmennuksen myötä on menestystäkin tullut vuosikymmenten saatossa. Ajat ja olosuhteet toki vaihdelleet. Esimerkiksi kun KäPa:n C-juniorit voittivat SM-kultaa Kuopiossa 1973 pelatussa lopputurnauksessa, niin alkusarjan voiton jälkeen Savon Sanomat otsikoi näyttävästi ”Poliisi tutkii Käpylän Pallon voitonjuhlaa” väittäen, että pukukopissa olisi otettu miestä väkevämpää. Valmentaja Väinö Isoniemi kuittasi puheet kuopiolaisten katkeruudeksi. Tiukassa finaalissa Käpa voitti KuPs:n 1–0 ja vei mestaruuden. Jälkikäteen on selvinnyt, että alkoholiton samppanjapullo korkattiin pelin jälkeen pukuhuoneessa, ja poksahduksen sekä riemun kiljahdukset oli kuullut joku paikallinen toimittaja.
Lyhyen suvantojakson jälkeen menestystä on taas kertynyt hyvinkin runsaasti. B-juniorit olivat Suomen parhaita 2019 ja myös tänä vuonna. Käpalaisia maajoukkuepelaajia 16 v. -maajoukkueringissä on 4. KäPa:n kasvatti, A-maajoukkueen valmennustiimissäkin toiminut, Simo Valakari saattaa voittaa liigamestaruuden tänä syksynä, ja Onni-pojan edesottamuksia seurataan huuhkajissa. Eurooppalaisissa sarjoissa pelaa useita käpalaisia.
Vaikka nyt eletään huippukautta, aiemminkin on ollut myös kansainvälistä menestystä. Niin ja mainittakoon KäPa:n ikämiesten 70v. huippuporukka, joka 2019 voitti SM kultaa ja vuonna 2021 SM-hopeaa. Se osoittaa, että käpalaisuus kantaa läpi elämän. Siitä on syytä olla ylpeä.”
Kuvassa 4 käpalaista lähdössä Kööpenhaminaan vuonna 1965 Suomea edustamaan. Kuvassa vasemmalta Reijo Vuorento, Jouko Lahdensuu, Sami Orädd ja Lasse Holm. Matka tehtiin laivalla edestakaisin.
Jäsenmäärä ja kannattajat
Seuran jäsenmäärä on vaihdellut vuosien ja vuosikymmenten varrella. Perustamisvuotena jäseniä oli 114, sitten 1970-luvulla mentiin jo lähelle 600 jäsentä, josta tultiin pikkuhiljaa alas ja taas nousuun 2000-luvun alkuvaikeuksien jälkeen. Viimeisten 10 vuoden aikana jäsenmäärä on noussut runsaalla 400:lla. Kasvun myötä lähestytään jo tuhannen pelaajan haamurajaa. Kun tähän lasketaan lasten ja nuorten vanhemmat sekä muut mukana olevat, niin KäPa-aktiivit lasketaan tuhansissa.
KäPalla on myös oma nettikauppa, Fanclub, FB-, IG-, Twitter-sivut ja niin edelleen – KäPa on ajan hermolla.
KäPa:n toimisto on sijainnut perustamisestaan asti Tursontiellä Kansanasuntojen vuokratiloissa. Tiloissa on pidetty lukemattomia palavereja, saunailtoja ja johtokunnan kokouksia. Aikanaan Käpa omisti myös Herttoniemen majan, jonka yhteydessä oli pelikenttä ja saunarakennus. Se toimi myös KäPalaisten virkistyspaikana aina 1980-luvulle tultaessa, jolloin siitä luovuttiin. Nyt toiminnot, myös seuran virallinen toimisto, siirtyvät lähiaikoina KäPa Campukselle.
Jäljelle jää toki pysyvä muisto KäPa:n synnyinpaikasta, kun 25.5.2015 Mäkelänkadun ja Koskelantien kulmaan paljastettiin seinälaatta, joka kertoo Käpylän Pallon synnyinpaikasta. Arvokasta tilaisuutta olivat seuraamassa mm. KäPan perustajajäsenet Heikki Kauppala, Pentti Siimelä sekä muun muassa seuran puheenjohtaja Petri Vanhala.
Naistoimintakin elpyy
Käpa:n toiminta on aina ollut laajaa ja mm. 1970-luvulla seurassa oli 6 jaostoa: palloilujaosto, nappulajaosto, koripallojaosto, talousjaosto, veikkausjaosto ja naisjaosto. Kaikilla oli oma tärkeä tehtävänsä niin toiminnan kehittämisessä kuin talouden hoitamisessa.
Naisjaosto oli aikanaan kovin aktiivinen, ja pelaajia oli useamman joukkueen verran, parhaimmillaan lähes sata. KäPa:n historia -kirjassa aktiivit muistelevat 1980-luvun alkuvuosia. Kerran kun haluttiin uusia naispelaajia, niin treeneihin tuli 55 innokasta tyttöä - siinä olikin valmentajilla ihmettelemistä.
Nyt naispelaajien määrä on jälleen kovassa kasvussa – tervetuloa mukaan!
Käpan naisten edustus vuosimallia 1974. Edessä maalivahti Sonja Koponen, koristähti Petteri Koposen äiti.
Käpa nyt kovassa kurssissa!
Vuoden 2006 historiakirjan yhteenvedossa todetaan mm. ”Ellei Käpylän Pallon talous ratkaisevasti parane, ja seura saa lisää tukijoita, se ei enää kykene viime vuosikymenien loistosuorituksiin. Kotikentän olosuhteitakin pitäisi parantaa, vaikka uusi katsomo jo saatiin syksyllä 2005. Jalkapallo on poikien ja hurjimpien tyttöjen laji”.
Nyt voidaan todeta, että vaikeat vuodet on voitettu ja ollaan aallon harjalla. Toiminta kehittyy ja laajenee. Olosuhteet ovat huippuluokkaa, valmennukseen ja yhteisöllisyyteen sekä kansainvälisyyteen panostetaan. KäPa on tie eteenpäin kovimmallekin futaajalle. Sen varmistaa myös Youth Academy -yhteistyö Suomen Palloliiton kanssa.
KäPa – mahdollisuuksien seura!
Kaiken tämän takana on innostunut porukka, toimiva johtokunta ja aktiiviset seuran pelaajat sekä kannattajat. KäPa toimii ja kehittyy.
KäPa on ollut ja on iso osa Käpylän historiaa, niin elämässä kuin pelikentillä, joissa ”kaikki pelaa – omalla tasollaan”.
Käpylässä 10.10.2021
Reijo Vuorento
KäPa:n historiatoimikunnnan pj. - KäPa aktiivi noin vuodesta 1960
Käpylän Pallo perustettiin v. 1956 edistämään poikien jalkapalloharrastusta lähiseuduilla. Poikia jalkapallopeleihin löytyi silloin runsain määrin Mäkelänkadun ja Koskelantien uusista kerrostaloista ja raviradan kulmilta löytyivät sopivat kentät. Käpylän pallo organisoi ensimmäisenä jalkapalloseurana ‘nappulaliigat’. Liigajoukkueet saivat nimensä Englannin liigan seuroilta ja muutama joukkue jopa sai pelipaidat liigajoukkueilta lahjaksi.
KäPa täyttää vuonna 2006 50-vuotta. Tätä juhlahetekeä varten seurassa on perustettu toimikunta, jonka tehtävänä on tallentaa ensimmäiset 50-vuotta kansien väliin. Jos sinulla on historiallista aineistoa tallessa näiden vuosien varrelta, niin ota yhteyttä Reijo Vuorentoon.
KäPa A-71 kaikkien aikojen junnujoukkue
Vuoden 1971 A-juniorijoukkue on varmasti Käpylän Pallon kaikkien aikojen juniorijoukkue. Sen menestys oli mainio: A-nuorten SM-pronssin ja hyvän nappuloiden SM-kisamenestyksen väliin mahtuvat piirin mestaruudet kaikissa junioriluokissa (D-nuoret -65; C-nuoret -67; B-nuoret -69 ja A-nuoret 1971) sekä Pirkkola-cupin Cupin voitto A-juniorivuoden päätteeksi vuonna 1971. Lähes ainutlaatuista on, että porukka kokoontui yli 20 vuoden ajan junnuvuosien jälkeenkin yhteen futaamaan - sekä kentällä että sen ulkopuolella.
Mitalien ja menestyksen kausi 1971
Viimeinen vuosi A-junioreissa muodostui joukkueen parhaaksi. Kauteen valmistauduttiin rajusti harjoitellen. Harjoituskauden viimeinen silaus oli keväällä Saksassa Hannoverin ympäristössä pelattu nuorisoturnaus. Westerbergin Max onnistui järjestämään pienen suomalaisseuran jalkapallon suuruuksien rinnalle kovaan turnaukseen, kauan ennen Helsinki cup’ia. Pikkuseuran peliesitykset Saarlandin ja Hampurin piirijoukkueita vastaan olivat niin tasokkaita, että KäPa-A asettui suosikkina peliin Hollannin poikien maajoukkuetta vastaan! Takkiin tuli, mutta kokonaisuutena turnaus sujui niin hyvin, että kauden alkaessa itseluottamus oli lähes rajaton.
Siihen aikaan nuorten SM-sarjaa pelattiin vain A-junioritasolla. Sarjasysteemikin oli toisenlainen kuin nykyään. Mestaruudesta pääsi kamppailemaan vasta monien karsintojen jälkeen. Eikä menestys tullut helpolla. Karsiutuminen oli lähellä vaikka alkusarjan kolmen pelin jälkeen maaliero oli peräti 35-1. Lahden Kuusysin voittamiseen tarvittiin huippujännittävä uusinta. Hupaisa yksityiskohta muistuu alkusarjan ottelusta Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan: erotuomari ehdotti puoliajalla uusia jakoja. Ottelu päättyi 20-0.
Loppusarjassa kokomustassa peliasussa pelannut KäPa voitti KuPS:n Kuopiossa, sekä HJK:n, Ässät ja Seinäjoen Sisun; TPS:n kanssa pelattiin vieraissa tasan, mutta lopulta mestaruuden voittaneen Lahden Reippaan ja hopealle sijoittuneen Rovaniemen Palloseuran aliarviointi kostautui häviöinä. Kauden päätteeksi käteen lyötiin SM-pronssimitalit, piirin mestaruus ja Pirkkola Cupin mestaruus. Pirkkola-Cupin voitto tuntui erityisen makealta, kun A-juniorijoukkue pudotti välierissä seuran oman edustusjoukkueen.
Yhteishenki ja seitsemäntoista tähteä
Joukkueen menestyksen salaisuus oli mahtava yhteishenki. Se oli peräisin lapsuusajan pelitoveruudesta, joka kantaa kauas pelikenttien ja peliuran ylikin. Joukkueen ydin on lähtöisin Käpylän nappulaliigan Leedsistä ja Siilitien kansakoulusta 1960-luvun alkupuolelta. Kun seitsemän vuotiaat sahurit aloittivat peliuran neppulaliigassa, innostus oli niin kova, että kouluakin käytiin Leedsin pelipaidassa. Useimmat pelaajista olivat Siilitien vuokrataloista Herttoniemestä ja joukkue hitsautui yhtä hyvin kavereiden kodeissa, pihoilla ja koulussa kuin kentilläkin. Yhteishengen lisäksi tarvittiin pelaajia, joilla oli taitoa, rakkautta jalkapalloon ja valtava halu kehittyä. Joukkueessa oli tähtiä, mutta ei yhtä tai kahta, vaan joukkueellinen. Kuvaavaa oli, että esimierkiksi C-juniorivaiheessa Helsingin piirin tekniikkakilpailuissa kuusi seitsemästä ensimmäisestä oli KäPan junnuja. Tai että Helsingin piirin B-juniorijoukkeen 16 pelaajan rinkiin mahtui Käpan pelaajien lisäksi vain 4-5 muuta. Kuitenkin kilpailu pelipaikoista oli kovaa; Kentällä voi olla samanaikaisesti vain 11 pelaajaa.
Kolmas menestyksen avain oli joukkueen manageri-valmentaja Max Westerberg ja joukkueen ympärille kertynyt vahva tukirinki. Maxilla oli taktista silmää pelin johtamiseen ja joukkueen kasvattamiseen sekä riittävän raaka luonto vaatia harjoittelemaan kovaa ja tosissaan. Tukirinkiin kuuluivat joukkueen huoltajan Sulaojan Taukan ohella Sulaojan Kirsti, Hukan Veikko, Meren Hessu, Suomalaisen Ilkka sekä lähes kaikkien pelaajien vanhemmat. Kiitos Teille siitä. Panoksenne oli korvaamaton.
Maaotteluja, maalikuninkuus ja muita menestyksiä
A-juniorikauden 1971 jälkeen osa pelaajista siirtyi muihin seuroihin, osa jatkoi ykkösjoukkueessa. Sen jälkeen ei yhteisiä sarjaotteluja ole ollut. Porukka ei kuitenkaan hajonnut, vaan kokoontui yli 20 vuotta yhteiseen muisto-otteluun, jonka jälkeen pelattiin parhaat pelit uudelleen saunassa.
Erkki ‘Eetu’ Salo ja Matti ‘Masa’ Viitala menestyivät pelaajina parhaiten. Loistavana harhauttajana tunnettu Eetu Salon monivuotista mestaruussarjauraa kaunistaa maaotteluedustusten lisäksi SM-sarjan maalikuninkuus. Viitalan Masa pelasi kymmenkunta maaottelua 21-vuotiaiden maajoukkueessa, sekä runsaan vuosikymmenen Ponnistuksen ja SePSin luotettavana topparina. Eetun ja Masan lisääksi eri maajoukkueissa esiintyivät joukkueen kapteeni, pallotaituri Juhani ‘Junda’ Raudoskoski sekä keskikentän kestävyysihme Seppo ‘Sepi’ Jääskeläinen. Mestaruussarjassa ja muissa yläsarjoissa pelasivat aikansa myös Timo ‘Timppa’ Sulaoja, Uolevi ‘Uokki’ Keskiaho, Harri ‘Spinke’ Spaak, Kai ‘Kaitsu’ Orädd ja Reijo ‘Retsi’ Aholainen.
Käpylän Palloon jääneet pelaajat auttoivat auttoivat seuran nousuun III-divisioonaan ja myöhemmin sen kärkitaistoihin. Eräät, kuten luunkova pakki Tapani ‘Tappi’ Vuorio, varma maalinvartija Pauli ‘Jämä’ Järvinen sekä Keskiahon Uokki ja Salon Eetu olivat myöhemmin nostamassa Käpa:n kakkoseen. Jo mainittujen lisäksi tärkeä osuus joukkueen ja seuran menestykseen oli myös Risto ‘Riku’ Auvisella, Timo ‘Päkä’ Pärssisellä, Reijo ‘Vessu’ Vesterisellä, Hannu ‘Loge’ Louhella, Tapio ‘Tabu’ Turusella sekä Bobby Mooren tyylikkyydellä topparia pelanneella Tapio ‘Taabo’ Havastolla. Vuosien varrella joukkueessa pelasi monia muitakin taitureita, jotka eivät enään 1971 olleet mukana.
Aktiivi peliura on ohi, mutta monet jatkavat yhä juniori touhuissa, ikämies porukoissa tai futiksen johtoportailla. Rakkaus jalkapalloon ja sen myötä syntynyt pelitoveruus elää kuitenkin yhä kaikkien mielissä.
Helsingissä, heinäkuussa 1996
Reijo Aholainen